4)Mikä on essee ja miten se tehdään

Essee on monista eri näkökulmista tai yhdestä perustellusta näkökulmasta asiaa valottava, punnittu kirjoitelma, jossa kirjoittaja tuo esille persoonallisen suhteensa sanottavaansa. Tekstilajina se sisältää piirteitä sekä kaunokirjallisuudesta että tietotekstistä.

Hyvä essee

• Menee suoraan asiaan
• Herättää lukijassa ajatuksia ja yllättää positiivisesti
• Käsittelee aihettaan eri näkökulmista ja vertailee niitä toisiinsa
• On pohdiskeleva ja myös perustelee esitetyt mielipiteet
• Sisältää tuoreita ilmaisuja ja heijastaa kirjoittajan rikasta sanavarastoa
• Välttää kliseeksi muuttuneita ja töksähteleviä vertauskuvia
• Erottuu tyylillään muista tekstilajeista
• On johdonmukainen; kantava ajatus säilyy, vaikka näkökulma vaihtuu
  

Essee on pitkähkö, pohtiva kirjoitelmakokonaisuus, jossa on otsikko, aloitusosa, käsittelyosa ja päätöskappale. Pitkähkö tarkoittaa perinteisessä käsin kirjoittamisessa konseptin eli neljän sivun pituista kirjoitelmaa, konetekstinä noin 2–3 liuskaa.

Essee
– avautuu kirjoittajan oman otsikon kautta; usein otsikkoon sisältyy tehtävänannon ydin
– on luovan kirjoittamisen laji, jolla voi olla sekä asiatekstin että kaunokirjallisen tekstin piirteitä
– perustelee väitteitä, esittää retorisia kysymyksiä, argumentoi
– esittelee ja referoi lähdetietoa täsmällisin viittein
– eroaa referaatista: referaatti esittelee, essee luo omaa suhdetta esiteltyyn
– viihdyttää ja toimii samalla perinteisenä tiedollisen osaamisen näyttötekstilajina
– erottuu esseevastauksesta, joka on suppeampi ja usein ilman otsikkoa.
Esseen rakenne
– jakautuu kappaleisiin, joista kukin esittää näkökulman otsikon asiaan niin, että kullakin kappaleella voisi olla oma otsikkonsa (lopullinen essee yleensä ilman väliotsikoita)
– sitoo kappaleet juohevasti toisiinsa loogiseen järjestykseen (muodostaen esim. aika-, paikka-, luokittelu-, vastapari- tai erittelyrakenteen)
 Lähteet: Särmä,oph.fi/etalukio