A)

Niin on, vastasi Emil. Hän unohti lihakeiton ja nälkänsä, niin kiinnostava mies oli. Mies luki lehteään, edelleen väärinpäin, rauhallisen oloisena niin kuin mikään ei olisi outoa. Mies katsoi Emiliä, hymähti hieman ja kysyi: - Eikö keitto maistukaan? Emil havahtui ja sanoi nopeasti ja hieman änkyttäen: - E-ei,se on tainnut jo jäähtyäkin.

Emil päätti siirtyä istumaan miestä vastapäätä olevaan tuoliin. Mies luki lehteä, mutta nosti katsettaan nähdäkseen, kuka häntä vastapäätä tuli istumaan. Emilin mielestä mies näytti aivan liikemieheltä, tai joltain hyvin tärkeältä ja varakkaalta mieheltä. Jokin miehessä oli kuitenkin erilaista. Emilin olisi tehnyt mieli kysyä, miksi mies luki lehteä väärinpäin, mutta se olisi saanut hänet kuulostamaan tyhmältä. Emil kysyi: - Mitä noin hienosti pukeutunut mies tekee tällaisessa kuppilassa? Mies laski lehden pöydälle ja sanoi: - Se ei ole tärkeää, mihin minä olen menossa vaan miksi. Mies sai Emilin hämilleen.

Mies luki lehden loppuun, ja antoi Emilille pienen kellon. Kello ei kuitenkaan näyttänyt tavalliselta kellolta, vaan se oli merkillinen ja siinä oli paljon erikoisia nappeja ja painikkeita. Sitten mies nousi pöydästä, otti takin selkänojalta ja laittoi sen päälleen. Sitten hän kiitti seurasta ja sanoi: - Käytä tätä harkiten, ja varovasti. Tulet tarvitsemaan sitä, mutta varo. Tämä ei ole mikään leikkikalu. Sitten mies lähti ja jätti Emilin kellon kanssa.